Tampereen Vuorekseen pelaamaan lähtivät: Anna-Maria, Anni, Getten, JonnaH, JonnaM, Kaisa, Miisa ja Sini
Talven legendaarisen ”iso” rosteri kaventui kuitenkin pian pienemmäksi, sillä Miisan pitkään jatkunut tauti ei näyttänyt helpottumisen merkkejä. Taudin johdosta Miisa joutui tällä tourilla heti ensimmäisestä pelistä lähtien tyytymään tarkkailijan rooliin ja toimitsijan tehtäviin.
Leki – Disquitos 14 – 15
Ensimmäisen pelin alkuun Ansku loukkasi lievästi reitensä pystyen kuitenkin pelaamaan loput pelit rajoittuneen reitensä kanssa. Ehkäpä hänelle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, sillä jo ensimmäisen pelin alussa, tilanteen ollessa meille tappiollinen 3-2, Sini loukkasi nilkkansa pelikunnottomaksi, jonka johdosta ruhtinaallinen kahdeksan hengen pelaajarosteri kaventui viiteen ja yhteen reisipuoleen.
Ensimmäinen puoliaika vaihtojen ja pelitaktiikoidan osalta olikin melkoista sähläystä loukkaantumisien johdosta. Puoliajalle menimme tappiollisissa lukemissa 8-5. Toisen puoliajan alku ei lupaillut sen parempaa pelin lopputuloksen kannalta, sillä päästimme Lekin jopa 11-7 johtoasemaan. Tämän jälkeen aloitimme kirin, joka johti meidät aina 13-14 johtoasemaan. Jotta peli ei olisi ratkennut helpolla päästimme Lekin tasoittamaan 14-14 tilanteeseen. Pääsimme kuitenkin onneksemme vääntämään viimeistä pistettä hyökkäysasetelmasta. Voittopiste ei syntynyt helpolla, mutta saimme sen nimiimme reilun neljän minuutin väännön jälkeen. Disquitoksen naisten kylmäpäisyys ansaitsee erityismaininnan, sillä joukkueen hermot pitivät, vaikka Lekin vaihtopenkki antoi viimisessä pisteessä valtaisan huutoprässin Disquitoksen hyökkäyskentän henkisen kantin kannateltavaksi. Peli päättyi siis meille voitokkaissa lukemissa 14-15. Tässä pelissä tuli paljon huutoja, jotka tekivät pelistä hieman rikkonaisen, mutta mielestäni on hienoa huomata, että selviä virhetilanteita ei jätetä enää huutamatta.
Pelin kulku: http://www.ultimate.fi/pelikone/?view=gameplay&game=6838
SOS – Disquitos 15 – 10
Päivän toisesta pelistä tuli takkiin, vaikka meillä olisi ollut kaikki mahdollisuudet pelin voittoon. Ensimmäinen puoliaika päättyi samoissa tappiollisissa lukemissa 8-5 kuin päivän ensimmäinenkin peli. Toisella puoliajalla saimme kaksi katkomaalia, mutta SOS oli päässyt jo alusta asti hyvään johtoasemaan, jota emme kyenneet millään tavoin horjuttamaan. SOS:lla oli hienoja ja tarkkoja yläheittoja, jotka heidän pelaajansa kävivät noukkimassa maalialueella.
Tässä pelissä meidän liike oli hyvää ja avasimme usein peliä pimeällä puolelle, joko murtaen väliheitolla tai kiertäen. Ehkäpä sellainen viimeinen tahtotila ja usko voittoon jäi puuttumaan kuitenkin tästä pelistä.
Pelin kulku: http://www.ultimate.fi/pelikone/?view=gameplay&game=6837
Disquitos – Saints 9 – 15
Sunnuntain ensimmäinen peli jäi viikonlopun tappioista ainoaksi, joka ei alkunut kaksinumeroisella luvulla. Tappiollisten pelien maalierot ovat siis kaventuneet ja kertovat siitä, että B-sarja on meille juuri sopivan haastava sarjataso.
Aamun ensimmäisessä pelissä Saintsia vastaan pääsimme aloittamaan pelin hyökkäyksellä, jonka hoidimmekin omiin nimiimme. Helpolla se ei kuitenkaan syntynyt, sillä sitä tahkottiin yli kolme minuuttia. Seuraava piste oli Disquitoksen puolustuspiste. Se oli entistä kovempaa vääntöä, sillä puolustuspistettä tahkosimme yhteensä yli viisi minuuttia. Emme kuitenkaan osanneet hyödyntää syntyneitä katkoja omaksi eduksemme, vaan Saints vei kovasta taistelusta huolimatta hyökkäyspisteensä omiin nimiinsä, sekä sen lisäksi seuraavat kolme puolustuspistettä. Kaksi kertaa laitoimme Saintsin hyökkäyksen koville yli viiden minuutin puolustusvuorolla, mutta kumpikaan väännöistä ei ratkennut meidän eduksemme. Puoliaikaa edeltävät pisteet tahkosimme vuorotahtiin, jonka johdosta menimme puoliajalle meille tappiollisissa lukemissa 6-8.
Toisella puoiajalla Saints otti vahvan startin tehden kolme maalia peräkkäin. Luovuttamisen merkkejä ei kuitenkaan näkynyt Disquitoksen riveissä, vaikka toisen puoliajan maalisaldo jäikin meiltä vain kolmeen maaliin Saintsin tehdessä maaleja seitsemän. Tässä pelissä oli tarkoitus panostaa kovaan markkerointiin ja sitä kautta vaikeisiin heittoihin pakottamiseen. Huomattavaa on, että Saintsissa pelaa talven tourien kovin pistenainen, Emmi Kaakinen, tehoilla 49 + 35 = 84.
Pelin kulku: http://www.ultimate.fi/pelikone/?view=gameplay&game=6833
Disquitos – UFO Nääs 11 – 15
Tour3:n ja samalla koko talvisarjan viimeisen pelin ensimmäinen puoliaika meni muista viikonlopun peleistä poiketen meidän nimiin luvuin 8-7. Hienon joukkuehengen johdosta edes vastustajien tekemä callahan-maali ei vaikuttanut alentavasti Disquitoksen pelin tasoon, vaan siitä haettiin nimenomaan lisää taistelutahtoa. UFO:n kanssa tahkosimme pisteistä vuorotahtiin aina tilanteesta 5-5 tilanteeseen 10-10. UFO:n mielettömän tehokas träppi-/paikkapuolustus koitui lopulta meidän kohtaloksi toisella puoliajalla, ja meidän oli taivuttava hienon puolustuksen edessä. Hävisimme taistelun loppumetreillä lukemin 11-15.
Pelin kulku: http://www.ultimate.fi/pelikone/?view=gameplay&game=6839
Kokonaisuudessaan Disquitoksen naisten peli on kehittynyt hyvään suuntaan. Anskun sanoja lainatakseni, olemme onnistuneet nostamaan oman pelin tasoa, joka on pienentänyt tasoeroa muihin joukkueisiin nähden. Yksilötasolla jokainen pystyy haastamaan koviakin pelaajia, mutta joukkueen yhteispelaaminen tai siis sen puuttuminen näkyy huonoina heittoratkaisuina ja osaamattomuutena lukea joukkueen muita pelaajia. Myös erilaisten pelitaktiikoiden hyödyntäminen on vielä osaltamme hieman lapsen kengissä.
Taktisia ratkaisuja olisi pelattaessa osattava hyödyntää tehokkaammin. Tämä edellyttää kuitenkin pienellä rosterilla pelatessa (vaihtopenkiltä tarkkailun ollessa minimaalista) jokaisen pelaajan havainnointia vastustajan pelityylistä.
Erot taitotasoissa B-sarjan joukkueiden kesken eivät ole enää niin suuria, että ne pelkästään koituisivat esteeksi Disquitosin voitolle. Yhä enenevissä määrin henkisen valmistautumisen merkitys ja yhteiseen hiileen puhaltaminen alkaa korostua. Tällaisella yksilöllisen osaamisen tasolla peleihin ei enää tarvitsisi lähteä altavastaajan asenteella, vaan jokainen peli on (tälläkin tourilla oli) voitettavissa. Valitettavaa kuitenkin on, että yksilöllisestä taitotasosta huolimatta vähäinen yhteispelaaminen näkyy edelleen Disquitosin naisten pelin tasossa. Ilman sitoutuneita pelaajia ja yhtenäistä porukkaa on vaikea lähteä määrätietoisesti kehittämään joukkuetta ja sen pelityyliä, sekä tavoittelemaan yhteisiä päämääriä.
Talvikauden viimeisen tourin jälkeen on aika suunnata katseet kohti talvikauden päättäjäisiä ja kesän ultimatenurmia. Nyt on juuri se hetki tehdä henkilökohtainen päätös ja päiväkohtainen suunnitelma oman kunnon kohottamiseksi kesän pelejä varten. Se, että jaksaa kirmata kentällä, lisää taatusti peleistä saatavaa nautintoa, ja mikä parasta, se edesauttaa joukkuetta voittojen tavoittelussa!
