Laukaa, there… – Harrasteturnaus (8.11.2015)
Disquitoksen naiset parrakkaine vahvistuksineen kerääntyivät sateisena sunnuntaiaamuna Sydän-Laukaan koululle harjoittelemaan yhteispeliä ensimmäistä hallitouria varten. Ensimmäinen vastustaja oli VirHe. Ensimmäisessä pisteessä Disquitos N hyödynsi VirHeen pienen virheen nopeasti ja tehokkaasti: upsi vapaaseen tilaan ja Meijan oppikirjanomaiseen ykköshakuun maali. Tämän jälkeen molemmat joukkueet saivat tasaisesti pisteitä. Pakko kyllä ihmetellä VirHeen saamaa tyylipistettä kolmannesta maalistaan, tilanteesta 2-2 johtoon 4-2. Tuloksiin merkittiin kuitenkin oikea maalimäärä. Tästä alkoi VirHeen pisteputki. Vaikka Disquitos N sai VirHettä vähän jarrutettua paikkapuolustuksellaan, niin VirHe vei selvin lukemin 10-4. Pelissä oli ajoittain mitä kärsivällisintä kiekonpyöritystä, mutta ensi kerralla pitäisi muistaa ratkaisuheitoissa sormien aamujäykkyys.
Toisessa pelissä päästiin pelaamaan Jyväskylän naisjoukkuetta vastaan: JSW N. Tätä peliä oli odotettu jo pitkään ja oli mitä hienointa nähdä Jyväskylä liikkeellä niin isolla kokoonpanolla: 10 naista! Ensimmäisen pelipuoliskon aikana JSW Naisilla kiekot eivät oikein halunneet pysyä käsissä, niin Disquitos meni jopa 6-1 johtoon. Osakiitokset tästä Tiialle joka sai maalissa kiinni kiekon kuin kiekon. Toisen pelipuoliskon aikana jyväskyläläisten pelirytmi ja kiekkovarmuus alkoi löytyä. Disquitos alkoi hieman kokeilla omia rajojaan, joka johti kohdittain hyvin pitkiin pisteisiin. Peli loppui kuitenkin Disquitoksen selvällä voitolla 10-4. Molemmat joukkueet pääsivät kokeilemaan paikkapuolustusta ja paikan purkua. Tämä peli oli Disquitokselle tärkeä onnistumisen kokemus joka siivitti päivän seuraavia pelejä.
Seuraavassa pelissä kohdattiin TUFF A. Parin hienon katkon ja ensimmäisen maalin myötä TUFF löysi taistelutahtonsa ja pysyi pelissä tasavertaisesti mukana tilanteeseen 3-3 asti. Tämän jälkeen kapteenin oli pakko ärähtää tytöille että lopettaisivat vastustajan aliarvioinnin. Pelin toisella puoliskolla naisten suhtautuminen parani merkittävästi ja sen mukana myös peli. Vastustajalle kunnia siitä, että kerran sen löydettyään taistelutahto pysyi pelin loppuun asti ja TUFFinkin peli parani toisella pelipuoliskolla huomattavasti: peliä levitettiin sieltä 1m levyiseltä avoimen kaistalta muuallekin :). Peli loppui tilanteessa 10-5.
Heti perään pelattiin TUFF B:ta vastaan. Tällä kertaa päästettiin parrakkaat vahvistuksemmekin kentälle, kun heille löytyi vastustajan riveistä taisteluparit. TUFF B avasi ensimmäisenä pistetilin ja joukkueet etenivät vuoropistein tilanteeseen 3-3, jonka jälkeen Disquitos alkoi päästä johtoon. Peli päättyi Disquitoksen voittoon 4-9. Pelistä jäi todella hyvä fiilis, vaikka molemmat joukkueet yrittivät joskus ratkaista liian nopeasti mikä johti poisheittoihin. Samalla kiekon liikuttelu oli nättiä katsottavaa: nopeaa ja tarkkaa. Tässä pelissä pääsi valokeilaan Vilhelmiina niin puolustuksessa katkomalla vastustajan pitkiä heittoja kuin myös hyökkäyksessä hyvillä liikkeillään. Tässä pelissä TUFF B:n Paul näytti erinomaista esimerkkiä pelispiritistä niin Toijalan junnuille, Disquitoksen nuoremmille ja vanhemmille pelaajille, kuin ihan kaikille ultimatisteille. Puhun siis Paulin ja Tapsan välisestä keskustelusta maalin takaviivalla, jossa Paul myönsi oman virheen vaikka Tapsa ei sitä edes huutanut.
Semifinaaleissa Disquitos kohtasi Mustavariksen Porista. Pelistä tiedettiin tulevan erittäin haastava. Pelin alkupuoliskolla Disquitos oli askeleen edellä tilanteeseen 4-4 asti josta Mustavaris sai katkomaalin ja meni johtoon. Meidän pelissä selkeimmin olisi ollut parannettavaa maalin viimeistelyssä: jos maalissa on missmatch puolustajan eduksi, niin heittojen ei pitäisi muuttua entistä tiukemmiksi vaan huolellisemmiksi. Samalla oli todella hienoa nähdä meidän puolustuksen pysyvän tiukkana myös tässä pelissä. Vaikka hävisimmekin kiekon niin usein saatiin se myös nopeasti takaisin. Pelin voitti selvästi Mustavaris lukemin 9-6, mikä varmisti heille hopeamitalin “ehkä hieman kovalla kokoonpanolla liikkeellä” olevaa JSW 1.5:sta vastaan. (Pienet risut järjestäjille 😀 Muuten erinomaisesti järjestetty turnaus kahvio, pelit, tilat ja toimitsijat mukaan lukien.)
Pronssipelissä kohdattiin debyyttinsä tehneen JSW 3:n. Pelistä kehittyi kunnon trilleri. Molemmat joukkueet saivat pisteitä vuoronperään, eikä kumpikaan päässyt toiselta karkuun. Molemmilta puolilta nähtiin hienoja suorituksia. Joukkueet pelasivat niin tasaväkisesti, että pelikellon soidessa Ellin dyykkimaali tasoitti pelin 7-7 tilanteeseen. Ratkaisevassa pisteessä Disquitos lähti hyökkäämään tykyttävin sydämin. Olen todella ylpeä että joukkueen pää kesti niinkin jännittävässä tilanteessa. Kiekko pysyi meillä maaliin asti ja päästiin tuulettamaan pronssimitalia!
… and back again – Hallitour 2 (16.-17.1.2016)
Vaikka harrasteturnaus oli tuonut Disquitokselle mainetta ja kunniaa, niin Tour 2:lla emme olleet niin menestyksekkäitä. Päivän ensimmäinen peli oli C-sarjasta noussutta UFO Ladies:ia vastaan. Emme saaneet kokeneen vastustajan paikkapuolustusta murrettua riittävän tehokkaasti ja he rokottivat virheistä aika tehokkaasti. Heidän maalitykkinä toimi avoimessa sarjassa JSW1:n riveissä pelannut Leena Saunanen, mikä olisi pitänyt huomata ajoissa. Meidän joukkueessa parasta työtä maalissa teki Meija Lohiniva. Kuitenkin hyvän taistelun jälkeen peli loppui 8-15 UFO Ladies:n voittoon. Toisessa pelissä emme pysyneet oikein SOS:in tyttöjen perässä jolloin peli loppui 15-5 heille.
Sunnuntaina aloitettiin päivä A-sarjasta tippunutta Viimaa vastaan. Omasta mielestäni pelissä oli merkittävästi parempi taistelutahto kuin lauantaina. Viima voitti pelin 15-6 nopeilla rangaistuksilla aina katkojen jälkeen. Viikonlopun odotetuin peli oli ensimmäistä sarjakautta pelaavaa Sleepwalkers:in naisia vastaan. Pelin fiilis oli kohdillaan molemmilla joukkueilla. Disquitoslaiset pääsivät jopa kokeilemaan vähän riskialttiimpia heittoja ja irroittautumaan viikonlopun ylitotisesta meiningistä ja lopetettiin viikonloppu 15-5 voittoon, tuoden iloa paluumatkalle pohjoiseen. Lopuksi lähetämme vielä terveisiä Sleepwalkersien Elli Hirvoselle, joka ei valitettavasti päässyt osallistumaan turnaukseen loukkaantumisen takia.
Tästä turnauksesta opimme miten paljon joukkueessamme on vielä kehitettävää, mutta samalla pääsimme myös kokemaan ultimatea ja turnausmeininkiä parhaimmillaan. Todiste Disquitoksen loistavasta yhteistyöstä löytyy fb:ssa seikkailevasta videosta, joka kuvattiin äitini (Malle Haas) luona vietettynä yönä :D. Erityismaininta Kaisa Ala-Nikkolalle, joka oli ehdottamasti tämän turnauksen tähti. Hän osoitti loistavaa pelisilmää maaliheitoillaan ja laskujeni mukaan oli mukana yli 60%:ssa Disquitoksen tekemistä maaleista joko syöttäjänä tai maalin tekijänä.
Teksti: Getten H
Kuvat: Tiia J, Ansku N